Kolmoishyödyn periaate - mikä se olikaan? (A reminder of the Triple Bottom Line - concept)

Ote artikkelista "Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot"
Jukka Hoffrén

Taustalla

"Kohtuutalous pyrkii tarjoamaan mahdollisuuden henkisesti rikkaampaan, kiireettömämpään, terveempään, yhteisöllisempään ja luontoa kunnioittavaan elämään. Tämä edellyttää yhteiskunnan sosiaalisen luottamuspääoman kasvattamista sekä itsekkyyden ja ahneuden vähentämistä. Jatkossa hyvinvointia ei voida enää lisätä tehokkaasti pelkästään taloudellista aktiviteettia kasvattamalla ja korjaamalla jälkikäteen syntyneitä ympäristöhaittoja ja poistamalla sosiaalista pahoinvointia.

Kohtuutalousajattelun hyvinvointia tulee jatkossa luoda niin, että samalla synnytetään mahdollisimman vähän pahoinvointia. Tuotannon arvot tulee voida suhteuttaa aiheutettuihin todellisiin kustannuksiin, ja tuotannossa on otettava huomioon kestävän kehityksen vaatimukset, aiheutetut sosiaaliset ongelmat ja ympäristökustannukset. Pyrkimyksenä on yhteiskunta, jossa taloudellisen päätöksenteon perustana on niin sanottu kolmoishyödyn (Triple Bottom Line) periaate, jossa kulutuspäätöksestä hyötyvät päätöksentekijä itse, muut ihmiset ja luonto."

Muistivinkki: Kolmoishyödyn periaate havainnollistettuna näyttää aivan kolmikerroksiselta leivostarjottimelta...

"Onnellisuudesta ja hyveellisyydestä oman edun tavoitteluun"

"Jo antiikin kuuluisien filosofien Sokrateksen, Platonin ja Aristoteleen mukaan valtion tehtävänä on luoda kansalaisille puitteet hyvään elämään ja peräti ohjata heitä hyvään elämään. Aristoteleen (384–322 eaa.) mukaan onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat automaattisesti tästä kamppailusta tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen. Aristoteleen mielestä rikkauksien kokoaminen ei ole hyvää elämää. Rahavaroja suojelevien ja niitä kartuttamaan pyrkivien ihmisten pyrkimyksenä on Aristoteleen mukaan pelkkä elämä, mutta ei hyvä elämä.

Aristoteleen keinot köyhyyden vähentämiseksi olivat kohtuuden ja tasa-arvon vaaliminen. Platonin mukaan kukaan yhteiskunnan jäsenistä ei saa olla enempää kuin neljä kertaa niin rikas kuin yhteiskunnan köyhin jäsen. Tätä suuremmat tulo- ja varallisuuserot vaarantavat yhteiskunnan vakauden.

Vasta 1700-luvulla oman edun tavoittelun ajatus syrjäytti aiemmat moraaliset pohdinnat hyvästä elämästä. Teollistumisen myötä keskeisiksi kysymyksiksi nousivat varallisuuden lisääntymisen syyt. Kansantaloustieteen isänä pidetty skotlantilainen Adam Smith (1723–1790) pelkisti talouden toiminnan ihmisten oman edun tavoitteluksi. Hänen "näkymättömän käden" -teoriansa mukaan järkevät omaa etuaan ajavat ihmiset hyödyttävät kaikkia pidemmällä aikavälillä, kun he tarjoavat näille vastapalveluksia kuten rahaa tavarasta tai työstä.

Adam Smithin vuonna 1776 julkaistu Kansakuntien varallisuus ajoi markkinoiden vapaata toimintaa, taloudellista liberalismia, syvenevää työnjakoa ja toimivaa hintajärjestelmää. Markkinat jalostavat teorian mukaan yksilöiden ahneuden yhteiseksi hyvinvoinniksi – näin ahneus muuttuu hyväksytyksi taloudellisen kehityksen pontimeksi. Teoria tuki kehitystä kohden yhteiskuntaa, joka painotti teollistumista ja alati laajenevaa taloudellista kasvua, jossa hyvinvointi ymmärrettiin materiaalisen kulutuksen kasvattamiseksi....."

Koko teksti: http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_004.html?s=0